maanantai 16. huhtikuuta 2018

SAUL SM-PUOLIMARATON VIERUMÄELLÄ

Perjantai ja 13 päivä matkasimme Tapion kanssa Vierumäelle. Matkustuspäivä olikin todella aurinkoinen ja niin oli luvattu myös auringon paistetta seuraaville päiville. Matkalla näytti, että lumi hieman vähenee etelään päin mentäessä. Mutta olihan tuota vielä Lahden seudullakin ihan hyvin. Vierumäelle päästyämme majoituimme Urheiluopiston huoneistoihin ja illan päälle kävin tutustumassa seuraavan päivän juoksureittiin.
Puolikkaan reittiä oli jouduttu lyhentämään alkuperäisestä reippaan 3 km lenkistä jäisten tieosuuksien vuoksi. Nyt reitin mitta oli vain 1918m, joka tarkoitti sitä että puolikkaalla juostaisiin tasan 11 kierrosta. Illalla reittiin tutustuessa siellä oli paljon vetisiä osuuksia, koska päivällä aurinko oli kovasti lunta ja jäätä sulattanut.
Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen kävin tarkistamassa reitin ja ilman, että tietäisi miten sinne pukeutuisi. Nyt vesikohdat oli jäätyneet ja reitillä oli osittain liukasta. Ilmasta vaikutti tulevan hyvä, aurinkoinen ja tuuleton. Jee...

Aikuisurheilijoiden Sm-puolikas starttasi klo 10. Ja niin päästiin matkaan. Reitti osottautui alku epäilykseni jälkeen todella miellyttäväksi juosta. Koko matkan ajan oli porukkaa niin reitillä kuin reitin varrellakin. Matka taittui rattoisasti. Suuria korkeuserojakaan ei ollut. Pientä nousua puolimatkan tuntumassa ja loppu matka reitistä olikin loivahkoa alamäkeä. Kierrosajat tuli joka kierrokselle ja juottopiste oli heti ajanoton jälkeen. Hyvin pystyi seuraamaan tilannetta ja Tapio sai väliajat hyvin annettua. Juoksu kulki alkuun päästyä melko tasaisen tappavaan tahtiin alle 5 min kilometri vauhdilla (en niin huomannut joka kilometrille aikoja katella kun vain nautein juoksusta)
Kolmantena kuulin olevani. Kolmen kärki alkoi pikkuhiljaa erottua ja ero neljänteen kasvoi selkeästi.

Olisiko juostu melkein täyteen kuusi kierrosta, kun huomasin, että kärkikaksikko taivalsi yhdessä siinä melko lähellä minun edelläni. Pikkuhiljaa hivuttauduin heitä lähemmäksi ja kohta oltiinkin porukassa. Juoksu alkoi muutttua koko ajan raskaammaksi ja kun jäljellä oli kolme kierrosta, niin juottopaikalla juomaa ja geeliä ottaessani juoksun voittaja karkasi. Sen verran alkoivat etureidet mulla jumittaa, että välimatka vain kasvoi ja kasvoi. No, sitten juostiin perä perää me kaksi seuraavaa juoksijaa ja samalla tavalla alkoi kisan kakkoseksi sijoittunut juoksijakin minua jätättämään, kun lähdettiin viimeiselle kierrokselle. Enpä juurikaan saanut minkäänlaista vauhdin lisäystä aikaiseksi vaikka kuinka yritin. Jalkoja ei krampannut, mutta reidet vain olivat ihan tukossa ja juoksuaskel ei irronnut enää rennosti rullaten kuten tunsin alussa vielä tapahtuvan.

Sm-pronssia tuli ajalla 1.41.35 ja hopeasta jäin 28 sek sekä kultaan oli eroa 1.02 min. Kaikkinensa todella tyytyväinen päivän suoritukseeni, koska kunto oli täysi arvoitus talven hiihtämisten jäljiltä. Olisiko hiihto vielä noissa reisissä niin painanut, mutta muuten jalatkin pelasivat moitteettomasti. Pronssi maistuu makealta ja tästäpä nyt sitten tietää miten lähteä harjoittelemaan kesän koitoksiin.
Onnistumisista tulee niin juukelisti lisävirtaa, että... :)

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

MAALIS, MAALIS, NÄYTTÄISIT JO MAATA

Jos ei maalis maata näytä, niin ei huhtikaan humahda. Ja tänäänkin tuota lunta tuli vaan lisää. Eipä silti, kunnon lumitalvi on paras talvi hiihtämisen kannalta. Mutta kun juoksemaankin alkaa jo haluttaa maanteille. Itse oon ollut niin huono tänä talvena lähtemään juoksemaan pakkaseen ja lumisille teille. Ei meinaa millään innostaa. ...Kesän lapsi mä oon... vaikkakin olen syntynyt talvipakkasiin.

Juoksulenkit oonkin tehnyt suurimmaksi osaksi juoksumatolla. Pari pidempää lenkkiä oon heittänyt rehellisesti ulkona ja sitten noita aamulenkkejä ennen töihin lähtöä. Aamulenkitkin ovat olleet ihan tynkälenkkejä, kun ei vaan pääse sängystä millään ylös niin aikaisin että ehtis pidemmästi käydä. Mutta ainahan se piristää päivää pienikin happihyppely, joten olen kuitenkin ollut ihan tyytyväinen itseeni. Ja varsinkin nyt, kun aamut alkavat valaistua, tuntuu tosi mukavalta aloittaa päivä reippaillen auringon noustessa.


Tänään aamulenkiltä klo 6.10


 
Eilen illalla meillä oli paikalliset puulaakihiihdot Pyssymäen maastossa. Sekajoukkueella (2 miestä + 2 naista) osallistuttiin työpaikan puolesta. Koko talven olen hiihtänyt perinteistä ja eilen sitten "haaristelin" luistelusuksilla kolmannen osuuden. Kaatumatta se onnistui ja muutenkin ihan ok hiihto, kun en menettänyt yhtään sijoitusta vaan jopa onnistuin nostamaan osuudellani yhden sijan. Lopputulos oli hopeasija. Ja kyllä on luisteluhiihto tuntunut tänään nilkoissa.
On ne vaan kivoja tapahtumia, kun niitä ei ota liian vakavasti. Vaikka meinas olla kyllä vaikeuksia saada joukkuetta kasaan, kun varsinkin naispuoliset työkamut löivät hanttiin vaikka takana heilläkin tosi monella oli huimat hiihtokilometrit tällekin talvelle. Onneksi joukosta löytyi Jaana, jolla asenne oli kohdallaan; "Hiihtovauhtia ei löydy, mutta tahtotila on kova." Juuri tuolla asenteella se onkin niin hauskaa. Ensi vuonna uudestaan!
 
Hoppee ei oo häppee :)

 

Kyllä tässä täytyis alkaa juoksenteeen pitkiä lenkkejä kerran viikossa, kun tuli laitettua ilmo Tukholman maratonille. Ja nuot viikot menee sellaista kyytiä, että yhdessä hujauksessa on kesäkuun 2 päivä, jolloin se juostaan. Mutta vietetään nyt vielä talvilomaa ja hiihdellään. Pari työpäivää ja sitten olis kaksi viikkoa lomaa Kyllä minä oon tätä jo niin odottanutkin. Jotenkin vaan tuntuu, että on loman tarpeessa, kun töissä on niin monenlaista härdelliä ollut viimeaikoina ja rauhatonta oloahan tuo on ollut myös vapaa-aikanakin.
Kävi nimittäin niin, että yritin tuossa joulukuun alkupuolella hakea vielä osa-aikaista vuoden 2018 loppuun saakka. Mutta siihen sain ylemmältä esimiestaholta kieltävän päätöksen ja osa-aikaisuutta jatkettiin vain maaliskuun loppuun saakka. No tämähän nyt sitten merkitsi sitä, että palaan Kallion leipiin täyspäiväiseksi ja Pikku Peukaloinen jää tauolle.
Vuosi on ollut kyllä todella nautittava, kun aina maanantaisin on saanut jäädä tekeen asiakastyötä kotiin. Kiitokset kaikille Pikku Peukaloisen asiakkaille ja oikein hyvää jatkoa ihan joka ikiselle. Teitte vuodestani ikimuistoisen. Mutta ei makeaa mahan täydeltä... Paluu arkeen odottaa loman jälkeen.

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

ONNELLISTA JA LIIKUNNALLISTA ALKANUTTA VUOTTA

Kaikille teille tahdon toivottaa onnellista ja liikunnallista vuotta 2018!
Tämä olkoon myös oma tavoitteeni. LUV 2018 on jälleen pyörähtänyt käyntiin. Eli viikon verran kerätään liikuntatunteja eri lajeista ja ilmoitellaan ne LUV-projektin vastuuhenkilölle Onni (Cosmos) Vähäaholle. Nivalan Polku ry taitaa olla järjestävä taho ja linkki sinne löytyy heidän sivuilta että Onnin omilta sivuilta - Cosmos juoksee ja kirjoittaa blogista.

Joulun ja uuden vuoden välisen viikon lomailin ja tuolloin sainkin keräiltyä jo hiihtokilometrejä ihan mukavasti. Ollaan saatu tähän omalle kylälle todella hyvä valaistulatu. Kylällä on ollut meneillään hanke, joka on saanut rahoitusta myös muualta ja talkoilla sitä on edistetty voimakkaasti. Koululle on tullut toimiva piha, jossa lapsille on erilaisia vempaimia ym. Lisäksi on laitettu uusi jääkiekkokaukalo ja pulkkamäki sekä sinne yhteyteen laavu. Mutta itseäni eniten lämmittävä uudistus on tullut tuon pururatan myötä. Ensinnäkin se on saanut lisää pituutta, joten se on nyt lähes kolme kilometriä (2,75 km tarkalleen ottaen), sitten siihen on ajettu runsaasti uutta kuoriketta peitoksi ja märiltä paikoilta johdettu vedet pois. Baanaa levitetty ja valaistus on nyt ledeillä, joten kyllä näkee hiihdellä ja valot on heti kirkkaat syttyessään :) Radalle on tullut pituuden myötä myös tiukkaa ylämäkeä ja minun laskutaitoni huomioiden yksi haastava alamäki lisää. Tuossa kyllä kunto kohoaa, kunhan vaan ahkerasti jaksaa kulkea.
Tekaisinkin kotoa suoraan oikoladun sinne, niin ei tarvitse autolla mennä tai saati sitten monoilla tietä pitkin lipsutella. Vain 700m tulee matkaa valaistulle ladulle, että jo on kumma jos ei tästä saa itseään sinne liikautettua. Hyvin olen kyllä tähän vuoden aikaan nähden jo hiihtokilometrien määrää saanut alulle, jos vertaa edellisiin talviin. Uutena vuotena meni 200 km rikki ja nyt oon jo kahdesti ehtinyt käydä senkin jälkeen ladulla.

Juoksupuoli tahtoo olla tällaisina hyvä lumisina talvina vähäisempää. Niinpä nytkin juoksulenkit ovat olleet lyhyitä ja useasti vain hiihtolenkin päälle muutama kilometri jalkojen opettamista juoksuun, että eivät unohda kokonaan miten se tapahtuu.
Harjoitusohjelmaa laadein siten, että pyrkisin käymään kolmena päivänä vähän juoksemassa ja muuten hiihtäisin. Hiihtolenkit olisivat niitä pidempiä, mutta juoksu pitäisi pitää ohjelmassa, jotta jalat tottuvat siihenkin. Tulee muuten keväällä shokki jaloille, kun hiihdon päälle alkaa tie kutsua.
Kuntosali on myös aloitettu ja jalkalihasten vahvistaminen sitä kautta. Ja tokihan sitä uudelle vuodelle aina pitää yrittää petrata ruoka- ja unirytmiäkin sekä niiden laatua.
Hups, elikkä nukkumaan, kun tuo kello taasen kiitää...

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

PITOPOHJASUKSET

Nyt onkin sitten juoksentelu jäänyt hieman vähemmälle, kun on tuota lunta saatu hiihtämiseen asti. Useamman kerran olen jo Hiitolassa vieraillut. Välillä lumi on lähes sulannut vesisateiden myötä, mutta nythän tuota taasen on. Tänään oli ihan kunnon talvimeininki, kun lunta oli niin paljon ja lähes koko ajan satoi lisää. Kohta paukahtaa 100 km rikki hiihtoa. ja tuohan on tähän aikaan vuodesta minulle tosi hyvä saavutus. Viimeisiä vuosia muistellessa tuntuu, että hiihtämisen on päässyt aloittamaan vasta joulun jälkeen. Hiihtotavoitteeksi olen asettanut 1000 km tälle talvikaudelle.
Viime talven jo haaveilin pitopohjasuksista. Nyt sitten tein vertailuja skinien ja nanojen suhteen. Tulin siihen tulokseen, että mulle kävisi nanot, kun minun ongelmakelit ovat nollan molemmin puolin ja etenkin plussakeli sekä jäinen latu. Kävinkin sitten Kärkkäisen myyjän kanssa suksi vaihtoehtoja läpi ja sieltähän ne minun nanoni löytyivätkin. Onnekkaasti sattuivat vielä olemaan hyvässä tarjouksessa. Normaalihinta 345e ja nyt 99e. Elikkäs siteineen sukset tulivat maksamaan 138e. Karhuthan ne sitten nämäkin ovat.
Huomasinkin, että minulla on nyt Karhuja useammat, kun voideltavat perinteisen sukset ovat Karhut ja sitten kahdet "luottoparit" luistelusuksissa samoin. Uusimmat luistelusukset ovat Peltoset, mutta ne eivät ole minua paljon lämmittäneet. Erittäin epäonnistunut valinta oli tuolloin ja varmaan myyjän puoleltakin huonoa asiantuntemusta niitä valitessamme.
Mutta heti eka hiihtokerta näillä nanoilla sai tämän naisen liekkeihin. Ai, että oli mukava hiihdellä, kun suksi pelasi kuin unelma. Yllättävän hyvin luistoakin löytyi jo ekalla hiihtokerralla vaikka niistä sanotaan, että vaativat useita kymmeniä kilometrejä alle ennen kuin alkavat pelata. Tuolloin oli hiukka jäinen latu ja reipas aste pakkasta. Tänään oli uusi lumi ja pöperöinen keli, niin eipäs luisto ollut niin hyvä, mutta pitoa löytyi. Pakkasta oli noin 4 astetta. Tänään hiihtelinkin sitten voideltavilla suksilla. Voi, kun nyt näitä hiihtokelejä riittäisi ja pakkanen pysyis siedettävänä.

Siinä ne minun uudet menopelit nyt on.


Pohjasta on pinnoitettu/ karhennettu 2/3 osaa.


Sen verran on ollut liukkaat kelit juoksuhommille, että ei montaa lenkkiä oo tullu juostua. Nastat saapi olla koko ajan alla, kun on niin peijjoonin liukasta. Siitä huolimatta yhdellä lenkillä pääsin kaatumaan vaikka oli remminastat kengän päällä. Eivät pidä ihan yhtä hyvin kuin nuot mun IceBugin nastalenkkarit, mutta kun mulla on tapana välillä aina vaihdella juoksukenkiä, ettei tulis niin jalkavaivoja. Pyrin siihen, että kahta lenkkiä useampaa en peräkkäin juoksisi samoilla kengillä.

maanantai 27. marraskuuta 2017

REISSUT JATKUU

Todellakin tämä marraskuu menee reissatessa. Tampereen käsityömessut tuli kahlattua läpi toissa viikonloppuna. Linja-autoreissu lauantaista sunnuntaihin. Lauantai-aamuna lähdettiin aikaisten liikkeelle ja päivä kierreltiin kaupungilla shoppaillen ja syöden. Illaksi mentiin tanssiravintola Tähteen A.Aallon rytmiorkesteria kuulemaan. Sunnuntai päivä oli sitten varattu messupäiväksi. Olihan siellä katseltavaa. Ei vaan meinannut ehtiä kaikilla osastoilla edes käydä vaikka aikaa oli varattu lähes seitsemän tuntia. Toki kuitenkin sen verran ehti, että sai muutamat ostokset tehdä. Mukaan lähti mm. virkattavan kellon tarvikkeet, neulepusero ja pulmapeli. Illan päälle oltiin sitten takaisin Nivalassa. Olipahan rentouttava viikonloppu ystävien seurassa.

Kulunut viikonloppu oltiin sitten Rukalla maailman cupin kisoissa. Perjantai-aamuna lähdettiin sen verran aikaisten ajeleen, että ehdittiin Rukalle sprintti-kisaa katsomaan. Erittäin hyvät ilmat katsojan kannalta sattui, hiihtäjille ei niinkään. Lauantain keli oli nimittäin haasteellinen pitovoitelun suhteen. Suomalaisia saatiin palkintosijoille ja nostetta näyttäisi olevan yhdistetyn puolella.

 
 


Rukan mäkisissä maastoissa tuli käytyä kahtena iltana lenkki juoksemassa. Kyllä nautein, kun oikein hengästytti ja hapotti Rukankylään noustessa. Samoin kuntoa pidettiin yllä joka kerta kun noustiin stadionilta tulevan tunnelin portaat. Nämät juostiin alhaalta ylös saakka. Tai minä taisin olla ainut, joka bailuillan jälkeisenä aamupäivänä nuot juoksi :)

Nyt oon saanut pyöräytettyä käyntiin myös säännölliset kuntosaliharjoittelut. Jalkoja pyrin ottamaan kahdesti viikkoon ja yläkroppaa vähintään kerran viikkoon. Toistaiseksi olen onnistunut tuossa. Tänäkin aamuna ennen asiakkaiden tuloa ehdin kuntosalin tehdä. Näin illasta onkin jo sen verran väsynyt, että eipäs sitä olisi kuitenkaan jaksanut enää aloittaa, joten aamut parempia. Nyt Nukku-Matti kutsuu....

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

LENKKEILYÄ JA VIRKKAUSTA

Tämän viikon treenit ei ole menneet ihan suunnitelmien mukaan, kun on ollut niin monenlaista ohjelmaa.
Tiistaina kävin juoksumatolla hetken juoksemassa, mutta ei sielläkään ehtinyt kuin noin 40 min juosta kun sali oli varattuna normaalia pidempään ja sitten oli illaksi jo muuta menoa. Keskiviikko oli jumppailta eli ensin reisi-peppu-vatsa-jumppa ja sen päälle vielä lavis. Torstaiaamuna ennen kukonlaulua oltiin jo menossa linjakolla kohti Tampereen apuvälinemessuja. Siellä vierähti koko päivä tiiviisti iltamyöhäiseen saakka. Perjantai oli mulla vapaapäivä töistä. Tuo päivä meni lähinnä siivoillen ja olin illaksi suunnitellut lenkin, mutta sekin kariutui vieraiden ilmestyttyä. Lauantaina oltiin sitten siellä Iisalmessa teatterireissulla, joten senkin päivän liikunnat sai unohtaa.
Mutta sunnuntaina paikkasin sitten huonoa omaatuntoa tekemällä noin kolmen ja puolen tunnin lenkin, jolloin kertyi matkaa 30 km. Tuohon lenkkiin mahtui monenlaista juoksualustaa. Välillä oli ihan jäistä asfalttia, välillä märkää, loskaa, lumista metsätietä ja sitten rapakkoista soratietä.
Yöllä oli ilmeisesti paikoin satanut ihan oikeesti luntakin, kun oli niin koskemattomia metsäteitä. Noilla pätkillä oli hyvä katsella omaa askellusta, kun vähäiseen lumeen jäi niin sopivasti omat jalanjäljet. Aika hyvin omasta mielestä askellus menee, hieman kääntyy oikea jalkaterä enemmän auki kuin vasen, askelmitta aikalailla symmetrinen. Toki tuo oli melko alkumatkasta vielä katsottu, joten sitähän ei tiedä miten pahalta näytti askellus loppumatkasta.


Tänä viikonloppuna on sitten aloitettu Kalevala-Peiton virkkaus. Eli tuo Suomi 100 vuoden innostama koko kansan virkkaus :) Sehän on alkanut jo, oliko peräti elokuun loppupuolella, mutta nyt itse sitä aloittelin. Tuo peitto virkataan 24:stä erilaisesta palasta, jotka julkaistaan netissä  pala kerrallaan ja itsenäisyyspäiväksi kaikki palat on sitten jo julkaistu. Yhden palan koko on  noin 24 cm x 24 cm suoristettuna. Peittoa on voinut virkata samaan tahtiin, kun palojen ohjeet ovat tulleet tai sitten omaan tahtiin. Saas nähdä milloin tuo minun peitto valmistuu, onko ensi vai seuraava vuosi vai jääkö keskeneräisten käsitöiden jatkoksi. Mutta nyt on ainaskin eka pala valmis. Seuraavan vois vaikka viel illan päälle aloitella.

Tummaa alustaa vasten ei oikein tuo kuvio näy :) Mustaa ja valkoista palassa on.

maanantai 6. marraskuuta 2017

MARRASKUU

Marras-sana viittaa tavalla tai toisella yleensä kuolemaan. Marraskuun suomenkielinen nimitys tulee siitä, että ruohovartiset kasvit kuolevat eli muuttuvat martaiksi. Eipä tosiaan ole synkempää nimeä tälle kuullekaan keksitty. Mutta pimeää ja synkkäähän tuolla ulkona kyllä onkin. Tänä päivänä on saanut valoja sisälläkin pitää koko päivän.
Mutta mieli on kuitenkin valoisa ja aurinkoinen, se on pääasia. Tänäänkin olen saanut hoitaa käsillä useamman ihmisen ja juosta jaloilla useamman kilometrin. Nää maanantait kotihoito-päivinä ovat loistavia. Passaavat minulle kuin nyrkki silmään. Tänäänkin puol kahden aikoihin mulla oli 1.45 tuntia varattuna vapaata asiakkaiden väliin, niin siinä ehti käydä kasin hölkytteleen ja suihkussa sekä haukata vielä välipalaakin ennen seuraavaa hoidettavaa. Pientä tihkusadetta oli, mutta muutoin loistava juoksusää. Olihan se taasen niin ihanaa päästä kesken päivän happihyppelylle.

Pyhäinpäivänä oli testikymppi. Juoksuseuraa oli toivottu, mutta yksin sain matkan taivaltaa. Tämän kauden testijuoksut juostaan nyt eri reitillä kuin mitä aiemmin on juostu. Matkahan on sama, mutta maasto ja tienpinnat poikkeavat hieman toisistaan. Nykyinen reitti kulkee Haapaperän kevyenliikenteen väylää, Rautionkujaa ja lentokenttää pitkin muodostaen 5 km renkaan, jota kaksi kertaa kiertäen tulee se 10 km. Märkää ja osittain loskaista sekä liukasta oli reitti tällä kertaa. 51.56 min meni tuolla matkalla eli sehän tekee km ajaksi noin 5.11 eli ei oo vauhti ollut päätä huimaava. tuostapa sitä on sitten vara lähteä parantelemaan. Testijuoksun päälle palauttelin kroppaa hölkytellen ja juoksin samalla viikonlopun pitkän eli kokonaismatkaksi kertyi 23 km.

Sunnuntaiaamuna ajelin Ouluun ystävän luokse ja käytiinpä siellä sitten kuuntelemassa Matti Eskon 70-vuotis konsetti. Sieltähän ne tuli vanhat tutut laulut ja monia uudempiakin kuin vettä valaen. Lämmin, hellä, pehmoinen ja Trasselijussi toi itselläkin ihan nuoruuden mieleen.
Kulttuuria on luvissa ensi viikonloppunakin, kun Iisalmeen suunnistetaan teatteriin liiton järjestämälle reissulle. Taisipa olla esityksen nimenä "Vaimoni on eri maata". Koko marraskuu on yhtä matalaa lentoa, kun sitten seuraava viikonloppu menee Tampereella käsityömessujen merkeissä ja marraskuun vimppa viikonloppu ois taasen se aika vuodesta kun on Rukan maailmancup-hiihdot.

Jospa pikkuisen tekis vielä kehonhuoltoa. Rullailis ja venyttelis. Uusin löydökseni on tuo "vihreä kaulin", jolla hyvä rullailla mm. jalkoja, varsinkin pohkeita, joita niin vaikea foamrollerilla pehmitellä..