tiistai 25. huhtikuuta 2017

ELÄMÄ ON IHANAA, KUN SEN OIKEIN OIVALTAA

Juurikin tuolta on nyt tuntunut. Ensinnäkin on ollut terveyttä, mitä nyt pikkuisen edelleenkin meinaa tuo reipas vuosi sitten loukkaamani häntäluun seutu vaivata ( mutta onneksi vain pikkuisen ). Ja toiseksi kun on saanut olla terveenä, niin on jaksanut tehdä töitä niin kotona Pikku Peukaloisessa kuin päätyössäni Kallioppky:ssä. Tämä pieni elämän muutos viikottaiseen rytmiin on ollut todella positiivinen kokemus.
Kun vuosia paahtaa samaa rataa, niin jotain uutta välillä kaipaa. Ja sen muutoksen ei tarvitse todellakaan olla suuri, jotta siitä saa ihan uutta virtaa ja elämään sisältöä. Tämä yksi päivä viikossa on tuonut mulle paljon ilonaihetta. Ihania asiakkaita, uusia tuttavuuksia ja myös vähän lisääntynyttä vapaa-aikaa. Sopivaa vaihtelua päivään tuo vielä se, että saan tehdä välillä kalevalaista jäsenkorjausta ja välillä on hieronta-asiakkaita. Tää on niin parasta :)
Kalevalainen jäsenkorjaus alkaa jalkapohjista.

Pohjelihasten pehmittelyä hieroen.
On tässä vielä muutakin, mikä mieltä nostattaa. Ensi viikonloppuna pitäis toteutua Vierumäellä Suomen Aikuisurheiluliiton (SAUL) järjestämä Kestävyysjuoksijoiden kevätleiri perjantaista sunnuntaihin. Tuon viikonlopun uskoisin tuovan uutta motivaatiota harjoitteluun. Valojänistestillä se alkaa ja sisältyypä siihen tulevien Sm- maastojuoksun esikisatkin. Kirjoittelenpa sitten tuosta viikonlopusta, kunhan se on eletty.

Pari päivää sitten, sunnuntaina, juoksin tämän kuukauden pitkiksen. Sää oli mitä ihanin kevätsää. Tuuletonta ja välillä tosi aurinkoistakin. Matka taittui tällä kertaa edellis kertoja helpommin. Jaksoin jopa juosta koko 42 km ja pari viimeistä km pikkuisen kiihtyvänäkin. Kyllä oli niin tyytyväinen olotila tuon lenkin jälkeen, kun edelliset pitkät ovat olleet niin haasteellisia.
Huomenna olis mäkivetoharjoitus Onni alias "Cosmoksen" treeni-ohjelman mukaan, mikäli oma muuntuva aikatauluni sen mahdollistaa että pääsen mukaan.

torstai 6. huhtikuuta 2017

VUOKATISSA

Viime viikonloppu meni Vuokatissa, kun voitin KKI-liikuntakampanjasta liikuntaloman sinne. Linja-auto lähti perjantai aamupäivällä huristelemaan kohti Sotkamoa mukanaan innokkaita kuntoilijoita. Kaikkinensa vajaa 40 henkilöä eri työpaikoista. Meitä oli Ppky Kalliosta päässyt mukaan 10.
Kovin suuri ei ollut tuo arvontaan osallistuneiden joukko, kun vain 45 oli palauttanut liikuntakortin. Ja tällä liikunta kortin palautuksella osallistui arvontaan. Kalliossa on kuitenki yli 700 työntekijää. Mutta tämähän vain tietenkin antoi paremmat voittomahdollisuudet kortin palauttaneille. Tokikin toivoisi, että liikkujia olisi enemmän. Tai uskotaan ainakin, että niitä tuossa joukossa on enemmän, mutta eivät vain ole halunneet kampanjaan osallistua.
No, joka tapauksessa viikonloppu oli huikea. Urheiluopiston tiloissa majoituttiin saunallisissa huoneistoissa.  Aurinkoista säätä ja mieltä riitti sekä monia eri lajeja tuli harrastettua, puhumattakaan siitä urheiluopiston ruokatarjonnasta. Ja kaiken huipuksi tuli vielä paljon uusia tuttavuuksia. Näillä kokemuksilla mennään taasen pitkälle.

Tuolla Vuokatissa tuli juostua parina päivänä kunnon lenkit, lumikenkäilyä harrastettiin myös ja kuntosalilla puntteja nosteltiin sekä käytiinhän sitä tietenkin Naapurivaaralla tanssimassakin. Suksia en edes ottanut mukaan, kun tuota ohjelmaa siellä oli ihan riittämiin ja arvelin, että juoksemaan pitää ehtiä
.
Juoksuinto on hyvin säilynyt tuon viikonlopun jälkeenkin. Maanantaille ja tiistaille on tullu lenkit juostua. Eilinen ja tämä päivä on mennyt sitten muissa merkeissä. Mutta eiköhän sitä huomiselle pitäs koittaa joku reippaampi lenkki juosta tai jotain vetoja saada aikaiseksi.

Sunnuntaille ois testijuoksu tiedossa. Aivan alkaa hengästyttämään, kun miettiikin, että pitäs yrittää kymppi juosta mahdollisimman vauhdikkaasti. Yksi ainoa testijuoksu on koko talvelle tullut juostua. Siis noin kuukausi sitten ja aikaa siinä kului melkoisesti. Jos nyt oikein muistan, niin taisipa mennä muutama sekunti päälle 51 min. Että kyllä sitä pitäis nyt saada hilattua vähän paremmaksi. Tavoite ois tietenki se 49.59 :) Katellaan miten käy. Onhan nyt onneksi jo sulat tiet, jos nyt ei enää ihan takatalveksi heittäydy.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

AIKA RIENTÄÄ

Kevät on sitte jo pitkällä ja tämä naikkonen on ihan unohdellut tänne kirjoittelut tässä kevään huumassa.
MM-Lahdessakin tuli lähes viikko oltua. Olihan huikeat kisat. Järjestelyt täydelliset, puhumattakaan siitä tunnelmasta, joka paikan päällä vallitsi. Ilmat sattui tälle vilukissalle ihan kohilleen. Palellut ei, kuin ihan pikkuisen viimeisenä päivänä. Mutta veret alko kiertään silloinkin Heikkisen upeaa hiihtoa seuratessa ja äänijänteitä venyttäessä.
Meitä oli kahdeksan hengen porukka yhdellä mökillä noin 12 kilometrin päästä kisapaikalta. Mökki täytti hyvin meidän vaatimukset ja tilaa oli riittämiin.. Sattui niinkin, että saatiin saatella yksi porukan jäsen tuolloin lauantaina uudelle vuosikymmenelle. Laitanpa tähän vähän kuvia tuolta viikolta.

Ensiksi tärkein. Kisakynnet, nehän on olennainen asia :)

Leijona naiset lähdössä Norjan kaatoon:) Tuolloin jäi kyllä Norja kaatumatta.

Välillä käytiin kuunteleen tangokuninkaallisia.


Tänään oli Iivon päivä :)

Aika osuneet väriyhdistelmät :)


Leijona-naiset meinas muuttaa välillä jo Norjan leiriin. Aika sula oli tuokin rinne.

Rölli oli sitä mieltä että päivänsankarin lappuun oli tullut väärät numerot ja peitti tuon nollan.




 
Hiihtelyt on jääneet melko vähiin tälle talvelle ja laitoinkin jo monot odotteleen ensi talvea. Olisiko tullut noin 400 km ehkä ei aivan sitäkään. Ylös ooon kyllä kilsat laittanu, mutta enpä niitä oo yhteen ynnänny vielä.
Juoksua oon koittanut vähiinsä pitää yllä vaikka sekin on ollut melko vaihtelevaa. On tullut välillä hyviä viikkoja ja sitten ihan pohjanoteerauksia. Kaikenlaista touhua tässä ollut.

Kun tuossa alkuvuodesta sain sen kalevalaisen jäsenkorjaaja nimikkeen käyttöoikeuden, niin laitoin pystyyn semmoisen yrityksen kuin Pikku Peukaloinen. Pikku Peukaloinen tarjoaa  klassista hierontaa ja tuota kalevalaista jäsenkorjausta.
Alan huhtikuun alusta tekeen päivätyötäni 80:llä prosentilla ja sehän meinaa sitä, että silloin oon yhden päivän viikosta kotona tekemässä tuota omaa hommaa. Tuo kotipäivä on aina maanantai. Toki, jos tulijoita on, niin teen toisinaan lisäksi myös jonkun illan.  Facebookista löytyy jo tietoa Pikku Peukaloisesta ja tulossa on myös nettisivut, kunhan tässä saadaan semmoiset aikaiseksi.

Hoitotila sijaitsee kotonani.

Että tämmöistä :)


Tänään oonkin sitten juossut kuukauden pitkiksen 42 km. Ja sanonpa, että huh huh. Oli semmonen tuuli välillä vastaan, välillä sivulta ja onneksi lopuksi takaa. Tuntu että puskee kaks metriä takas, jos yhden pääsi eteen päin. Mutta vastaavasti myötätuuleen tuli keveästi.......niin kauan kunnes krampit iski. Meinasi 4 km ennen kotia jo soittaa noutajan :), mutta ei onneksi sisu antanu periksi. Niin kummallisesta paikasta kramppas ku jalka pöydän päältä ja pohkeen sivusta. Ei oikein pystyny mitään vasta venytystäkään tekeen. Kun nilkan ojensi, niin kramppas pohje. Piti yrittää käsillä lihasta venyttää. Luulin, jo että en pääse kotiin muuta ku auton kyytillä. Kun sitten vihdoin pääsin taas jotenkin juoksemaan, en uskaltanu kävelyksi heittää enää ollenkaan. Ja juostakkaan ei ois jaksanu. Onneksi se myötätuuli työnsi eteenpäin.
Kramppien syyksi arvelen sitä, että omaa tyhmyyttäni lähdin lenkille aluksi ilman juomia, kun meinasin vaan tehdä lyhyemmän lenkin tuon sään vuoksi. Mutta kun matka niin helposti meni, niin soitin tyttären tuomaan mulle mehuvyön, jonka olin valmiiksi laittanut. Siihen olin varannu kolme pikkupuulloa mustikkamehua, siis en mitään urheilujuomaa. Ja eipä siinä mustikkamehussa suoloja ym. ole ja eipä suoloja ollut mulla missään taskussakaan.  Siis täysin oma moka. Ja juotavakin loppui viimeisellä kympillä, kun ehti jo tulla niin jano ennen kuin tosiaankin sain ensimmäisen juomapaussin, että nestettä sitten meni enempi ku normaalisti. Viimeisellä vitosella oli pakko jo poiketa tieltä sen verran, että kävin puhdasta lunta hakeen "syötäväksi" nesteeksi. Enpä oo sitten lapsuusvuosien jälkeen lunta syönytkään. Mutta helpottihan se vaikka kylmää kyllä oli.

Kotona sitten ensimmäiseksi merisuolat ääntä kohti ja kunnon juoma-annokset. Tämän jälkeen saunaan ja jalat kylmään vesiämpäriin. Kyllä se siitä alko helpottaan, kun ensin pääsi könyään sinne saunan lauteille. Nyt vielä ennen nukkumaan menoa venyttelyt ja vähän rullauksia. Onneksi viikolla on tiedossa jalkahieronta. Tulee tarpeeseen.

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

LIIKUNNALLINEN VIIKKO

Viime viikonloppu meni hiihdellessä Aurinkoladulla perinteistä. Sunnuntai-illan kruunasi vielä tyttären kanssa tehty "tehotreeni",  jossa villasukat, kyykkäykset ja painot toivat lisämaustetta :) Maanantai olikin sitten vapaa treeneistä. Tiistaina hiihtoa kymppi pukkimalla, kun oli sellainen pääkallokeli ettei luistelusta tullut yhtään mitään. Keskiviikolle oli juoksumatolla 10 km kiihtyvällä vauhdilla.
Sittenpä torstaille otin ystävänpäivänä heitetyn haasteen vastaan ja suuntasin elämäni ensimmäiseen bodypumppiin.  Onneksi siellä kuitenkin ymmärsin pysytellä kohtuu painomäärissä, mutta siltikin sain itseni melkoisen kipeäksi. Toki tervettä kipua, kun lihakset huutaa Hoosiannaa. Etenkin ojentajat ja yleensäkin yläkroppa, jolla ei nyt niin paljon ole tullut punttitreeniä tehtyä tiesivät olleensa pumpissa.
Ojentajat ovat sitten saaneet kyytiä myös perjantaina ja lauantainakin, kun olin molempina päivinä hiihtämässä. Ja perjantain Aurinkolatu kierros meni taasen tastyönnöksi. Enpä edes muista milloin mulla olisi ollut näin kipeät kädet. Tämän päivän juoksulenkilläkin tuntui, että en pysty käsiä koukussa edes heilutteleen. Oishan tietenkin voinu ottaa kiinalaisnaisten mallin maratonilta ja juosta suorin käsin, mutta jätinpä kuitenkin yrittämättä :)
Tämän päivän lenkki olikin helmikuun pitkis. Kipinä-maraton retillä neljä kierrosta. Nyt meitä oli kolme innokasta naista. Sääolosuhteiden ei annettu masentaa. Lunta oli tullut yön aikana ja lähes koko ajan sitä sateli lisää. Tuumattiin vaan, että lihakset vahvistuu, kun joutuu nostelemaan jalkoja korkeammalle. Yksi tien pätkä oli tosi liukas ja nastoista ei siinä ollut mitään hyötyä kun lunta oli liian paljon. Kaatumatta selvittiin. Meistä yksi kiersi yhden kierroksen, toinen kolme kierrosta ja minä sitten sinnittelin vielä sen neljännenkin. Tällä kertaa jaksoin jo juosta koko matkan, jos sitä taapertamista nyt voi juoksuksi kutsua. Sanotaan nyt, että ainakin tein juoksunomaista liikettä noin viisi tuntia, kaikki juomapaussit mukaan lukien.

Tuleva viikko ei olekaan näin liikunnallinen, sillä siellä näyttää lähes joka illalle olevan jonkin sortin muuta tekemistä.  Paitsi innostuin siitä bodypumpista sen verran, että ilmoitin itseni myös ensi viikon jumppaan.
Nyt kyllä tarttee alkaa venytteleen ja jyystään lihaksia sopivassa määrin tuolla rullalla, jos meinaa huomen aamuna päästä kävelemään.....

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

KOVILLE OTTAA

Toipuminen tuosta flunssasta meinaa vaan pitkittyä. Välillä tuntui jo että se meni ohi. Lenkkiäkin uskalsin tehdä, hiihtämässä käydä ym. Mm. tuli juostua se tammikuun pitkiskin eli 42 km kevyttä hölkyttelyä. Alkumatkasta oli mulla hyvää seuraakin, mutta loppumatka täytyi sitten juoksennella ihan yksin. Juoksua 38 km asti, jonka jälkeen pari kävely pätkää ja viimeiset kaksi kilometriä sitten taas juosten. Nyt sellaista kurkkua kutittavaa yskää ja väsynyttä oloa oon potenut jo useita päiviä. Eipä sitten oo liiemmin liikuttu.

Viime viikonloppuna kävin elämäni ensimmäisen kerran Oulun jäähallissa katsomassa Kärppä pelin. Saatiinkin nauttia koko rahan edestä, kun peli meni jatkoajalle ja vieläpä lopuksi rankkarikisaan. Ja Kärpäthän ne sen sitten voittivat. Harvinaista herkkua sekin tällä kaudella. Pelin jälkeen mentiin syömään vatsat täyteen ja kiertelemään täysillä vatsoilla parit karaokebaarit. Yöksi jäätiin Tapion veljen luokse Ouluun. Suunniteltiin samalla siellä myös tulevaa MM-kisa matkaa Lahteen. Kahdeksan hengen porukalla ollaan Lahteen lähdössä. Mökki ollaan varattu jo vuoden päivät sitten. Tuota viikkoa kovasti jo odottelen. Kisalakitkin ollaan naisten kanssa hommattu valmiiksi :)
 

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

ULKOILUA

No niin, tautihan siitä tuli päälle. Ensimmäinen viikko oli kurkkukipua sen verran, että lenkkeilemään ja liikkumaan ei uskaltanut lähteä. Viime viikko oli sitten todella rajua flunssaa. En edes muista, milloin olisin ollut noin sairas. Pientä lämpöä, mutta voi armoton sitä joka paikan särkyä. Särki niin luita kuin lihaksiakin, varpaista nokkavarteen saakka. Liikkuminen jäi totaalisesti. Lähes kahden viikon tauko. Nyt perjantaina uskaltauduin sitten eka kerran ulos ja kävin sellaisen puolen tunnin hölkkä-/kävelylenkin. Ja voitte kuvitella, miten oli mahtavaa päästä tuon taudin jälkeen ulos. Suupielet korvissa koko tuon puolituntia.
Lauantaina sitten jo Vähämäessä luisteluhiihtoa rauhalliseen tahtiin hiihdellen 15 km. Ja tänään sunnuntaina juoksulenkki. Tälle päivälle olin alun perin suunnitellut sitä 42 km pitkistä, tuolla Kipinä-maratonin reitillä. Mutta enhän nyt sellaista uskaltanut lähteä toteuttamaan vielä näin lähellä sairastelua. Onneksi toimii tuo itsesuojeluvaisto vielä sen verran. Vaikkakin kyllä oli niin mahtavan hyvä juoksusää, että olisi tehnyt mieli enemmänkin hölkkäillä. Mutta pakotin itseni pois radalta kahden juostun kierroksen jälkeen eli puolikkaan ( 21 km ) verran tuli tälle päivälle hölkkää.

Ensi viikon sunnuntaille olisi nyt sitten suunnitelmissa yrittää toteuttaa tuota 42 km lenkkiä. Toivotaan yhtä loistavaa säätä kuin tänäänkin. Pakkasta oli asteen verran ja lähes tuuleton sää. Liukkautta ja jäisiä teitä, mutta nastat purivat oikein hyvin. Hieman tuntuu jaloissa tuo nastakengillä juoksu ja varmasti muutenkin nyt, kun on ollut niin pitkään juoksutaukoa noiden pitkien lenkkien suhteen. Mutta jospa tämä tästä taas alkais rullaan.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

LENTSUA YRITTELLÖÖ

Kurkkukipuilua ja kutittavaa yskää ollut jo useampana päivänä, mutta nyt ei sovi tautia ottaa vastaan. Ensi viikonlopulle ois meno Haukiputaalle jäsenkorjaus viikonlopulle ja eipä nyt muutenkaan tekis mieli kipeeksi tulla. Munkintippoja ja kuumaa juotavaa on kulunut jo melkoisesti. Kaikki aerobinen liikunta on myös ollut tauolla maanantaista asti. Joskus aiemmin luin juoksija lehdestä, että kun on kurkkukipua, niin silloin on syytä pidättäytyä lenkkeilystä ja rasituksesta jottei salakavala sydänlihastulehdus pääse iskemään. Monestihan sitä jäädään lenkiltä pois vasta sitten, kun on kuumetta ja oikein kunnolla flunssa. Lenkkeilyn suhteen toimitaan samoin, kun työpaikallakin eli jos ei ole kuumetta painetaan vaan eteenpäin. Tai ehkä nuorempi sukupolvi on jo oppinut tuossakin suhteessa, että sairaslomat on tehty sairastamista varten :)

Viime viikolla aloitin rempan tuossa huoneessa, missä mulla on hoitopöytä. Se huone on alun perin ollut keittiönä. Tässä talossa tuolla paikalla on ollut postipankki ja tämä kyseinen huone on ollut ilmeisesti niiden henkilökunnan taukotilana. Siinä on ollut pienehkö tiskipöytä ja astiakaappikin. Tuon astiakaapin olen jo aiemmin ottanut pois ja nyt oli tiskipöydänkin vuoro väistyä uusien tuulien tieltä. Ensin pientä purkuhommaa, laattojen naputtelua irti ja vanhan laminaatin purkamista. Sitten kittaukset, maalaukset ja tapetointi sekä lattian laittoa. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että hoitopöydän sain sinne viedä jo takaisin, mutta käsienpesuallas sieltä vielä puutuu. Tietenkin siinä on vielä muutakin sisustamista, mutta pääpiirteittäin alkaa olla valmista ja suurempaa "törkystä" hommaa ei enää ole. Laittelen sitten kuvia, kun se huone kunnolla valmistuu :) Voipi mennä aikaa, kun iltoisin ei paljon ehdi ja nyt tuleva viikonloppukin menee siellä Haukiputaalla.

No niin, nyt oiskin sitten tämän päivän spagaattiharjoitusten aika!