sunnuntai 12. marraskuuta 2017

LENKKEILYÄ JA VIRKKAUSTA

Tämän viikon treenit ei ole menneet ihan suunnitelmien mukaan, kun on ollut niin monenlaista ohjelmaa.
Tiistaina kävin juoksumatolla hetken juoksemassa, mutta ei sielläkään ehtinyt kuin noin 40 min juosta kun sali oli varattuna normaalia pidempään ja sitten oli illaksi jo muuta menoa. Keskiviikko oli jumppailta eli ensin reisi-peppu-vatsa-jumppa ja sen päälle vielä lavis. Torstaiaamuna ennen kukonlaulua oltiin jo menossa linjakolla kohti Tampereen apuvälinemessuja. Siellä vierähti koko päivä tiiviisti iltamyöhäiseen saakka. Perjantai oli mulla vapaapäivä töistä. Tuo päivä meni lähinnä siivoillen ja olin illaksi suunnitellut lenkin, mutta sekin kariutui vieraiden ilmestyttyä. Lauantaina oltiin sitten siellä Iisalmessa teatterireissulla, joten senkin päivän liikunnat sai unohtaa.
Mutta sunnuntaina paikkasin sitten huonoa omaatuntoa tekemällä noin kolmen ja puolen tunnin lenkin, jolloin kertyi matkaa 30 km. Tuohon lenkkiin mahtui monenlaista juoksualustaa. Välillä oli ihan jäistä asfalttia, välillä märkää, loskaa, lumista metsätietä ja sitten rapakkoista soratietä.
Yöllä oli ilmeisesti paikoin satanut ihan oikeesti luntakin, kun oli niin koskemattomia metsäteitä. Noilla pätkillä oli hyvä katsella omaa askellusta, kun vähäiseen lumeen jäi niin sopivasti omat jalanjäljet. Aika hyvin omasta mielestä askellus menee, hieman kääntyy oikea jalkaterä enemmän auki kuin vasen, askelmitta aikalailla symmetrinen. Toki tuo oli melko alkumatkasta vielä katsottu, joten sitähän ei tiedä miten pahalta näytti askellus loppumatkasta.


Tänä viikonloppuna on sitten aloitettu Kalevala-Peiton virkkaus. Eli tuo Suomi 100 vuoden innostama koko kansan virkkaus :) Sehän on alkanut jo, oliko peräti elokuun loppupuolella, mutta nyt itse sitä aloittelin. Tuo peitto virkataan 24:stä erilaisesta palasta, jotka julkaistaan netissä  pala kerrallaan ja itsenäisyyspäiväksi kaikki palat on sitten jo julkaistu. Yhden palan koko on  noin 24 cm x 24 cm suoristettuna. Peittoa on voinut virkata samaan tahtiin, kun palojen ohjeet ovat tulleet tai sitten omaan tahtiin. Saas nähdä milloin tuo minun peitto valmistuu, onko ensi vai seuraava vuosi vai jääkö keskeneräisten käsitöiden jatkoksi. Mutta nyt on ainaskin eka pala valmis. Seuraavan vois vaikka viel illan päälle aloitella.

Tummaa alustaa vasten ei oikein tuo kuvio näy :) Mustaa ja valkoista palassa on.

maanantai 6. marraskuuta 2017

MARRASKUU

Marras-sana viittaa tavalla tai toisella yleensä kuolemaan. Marraskuun suomenkielinen nimitys tulee siitä, että ruohovartiset kasvit kuolevat eli muuttuvat martaiksi. Eipä tosiaan ole synkempää nimeä tälle kuullekaan keksitty. Mutta pimeää ja synkkäähän tuolla ulkona kyllä onkin. Tänä päivänä on saanut valoja sisälläkin pitää koko päivän.
Mutta mieli on kuitenkin valoisa ja aurinkoinen, se on pääasia. Tänäänkin olen saanut hoitaa käsillä useamman ihmisen ja juosta jaloilla useamman kilometrin. Nää maanantait kotihoito-päivinä ovat loistavia. Passaavat minulle kuin nyrkki silmään. Tänäänkin puol kahden aikoihin mulla oli 1.45 tuntia varattuna vapaata asiakkaiden väliin, niin siinä ehti käydä kasin hölkytteleen ja suihkussa sekä haukata vielä välipalaakin ennen seuraavaa hoidettavaa. Pientä tihkusadetta oli, mutta muutoin loistava juoksusää. Olihan se taasen niin ihanaa päästä kesken päivän happihyppelylle.

Pyhäinpäivänä oli testikymppi. Juoksuseuraa oli toivottu, mutta yksin sain matkan taivaltaa. Tämän kauden testijuoksut juostaan nyt eri reitillä kuin mitä aiemmin on juostu. Matkahan on sama, mutta maasto ja tienpinnat poikkeavat hieman toisistaan. Nykyinen reitti kulkee Haapaperän kevyenliikenteen väylää, Rautionkujaa ja lentokenttää pitkin muodostaen 5 km renkaan, jota kaksi kertaa kiertäen tulee se 10 km. Märkää ja osittain loskaista sekä liukasta oli reitti tällä kertaa. 51.56 min meni tuolla matkalla eli sehän tekee km ajaksi noin 5.11 eli ei oo vauhti ollut päätä huimaava. tuostapa sitä on sitten vara lähteä parantelemaan. Testijuoksun päälle palauttelin kroppaa hölkytellen ja juoksin samalla viikonlopun pitkän eli kokonaismatkaksi kertyi 23 km.

Sunnuntaiaamuna ajelin Ouluun ystävän luokse ja käytiinpä siellä sitten kuuntelemassa Matti Eskon 70-vuotis konsetti. Sieltähän ne tuli vanhat tutut laulut ja monia uudempiakin kuin vettä valaen. Lämmin, hellä, pehmoinen ja Trasselijussi toi itselläkin ihan nuoruuden mieleen.
Kulttuuria on luvissa ensi viikonloppunakin, kun Iisalmeen suunnistetaan teatteriin liiton järjestämälle reissulle. Taisipa olla esityksen nimenä "Vaimoni on eri maata". Koko marraskuu on yhtä matalaa lentoa, kun sitten seuraava viikonloppu menee Tampereella käsityömessujen merkeissä ja marraskuun vimppa viikonloppu ois taasen se aika vuodesta kun on Rukan maailmancup-hiihdot.

Jospa pikkuisen tekis vielä kehonhuoltoa. Rullailis ja venyttelis. Uusin löydökseni on tuo "vihreä kaulin", jolla hyvä rullailla mm. jalkoja, varsinkin pohkeita, joita niin vaikea foamrollerilla pehmitellä..





keskiviikko 25. lokakuuta 2017

NO NIIN

Jokohan sitä sais heräteltyä tämän blogin uudelleen. Yritetään ainakin :) Olen nyt saanut itseni jollain muotoa motivoitua taasen harjoittelemaan. Kesä oli todella saamaton, laiskuus meinasi vallata tämän naisen kokonaan ja siitäpä tulikin sellainen "välivuosi". Nyt sitten uusin tavoittein kohti ensi kautta. Itsellähän tuo sarjakin muuttuu, kun tammikuussa napsahtaa taasen yksi vuosi lisää mittariin. Tulevana vuonna sarjani onkin N55.

Sen verran on tullut jo katseltua ensi vuoden Aikuisurheiluliiton kisakalenteria, että arvokisoja olisi tarjolla sopivalla hollilla. Huhtikuussa olisi jo SM-puolikas (paikkakuntaa en muista varmuudella, mutta olisiko ollut Vierumäellä). SM-maraton juostaan Kempeleessä elokuun alkupuolella. Ja Pohjoismaiden mestaruuskilpailut Ruotsissa heinäkuussa. Ja monia muita kisoja kalenterin täydeltä. Kisoja ei tosiaankaan puutu, jos vain sais tuota kuntoa nostettua ja pidettyä ehjän harjoittelukauden. No nyt treeni on kuitenkin aloitettu. Sunnuntaina tämä hymyili kilpaa auringon kanssa, kun juoksu maistui niin mukavalta ja sää suosi pitkällä lenkillä. Pitkät lenkit on olleet tosi vähinä koko kesän ja 21 km sunnuntaina menikin yllättävän helposti. Toissa viikolla oli oikeastaan ensimmäinen pitkä (20 km), joka ei todellakaan kulkenut kevyesti. Silloisella iltalenkillä sippasi nainen ja lamppu, molemmat.

Tuosta otsalampun hyytymisestä tuli mieleen, että meinasin olla eilen aamulla virkeä ja juoksennella töihin. Olin niin ajatellut, että lähtisin ennen kuutta juoksentelemaan tuonne pimeään aamuun niin ehtisin hyvin töihin ennen kahdeksaa. Mutta onneksi illalla aloin katselemaan pantasusien liikkumisia, kun sudet olivat viikonloppuna tappaneet hirvenpyynnissä olleen koiran täällä Nivalassa. No enhän minä sitten uskaltanutkaan lähteä otsalampun valossa juoksemaan, kun huomasin suden olevan tuossa Nivalan ja Sievin rajamailla. Arvelin, että aamullahan se on jo Kytöpuhdossa mua seuraamassa. Joten aamulenkki luonnossa vaihtui iltalenkkiin juoksumatolla. Ja siellä ei tarvinnut susia ajatella. On tää niin peestä, kun nykyään noitakin pitää pelätä. Henkilökohtaisesti pelkään susia enemmän kuin karhuja.
Muutamia vuosia sitten uskalsin vielä mennä tästäkin metsiä pitkin syntymäkotiini Ylivieskan Murtoon. Itseasiassa se oli 2011 ja juurikin näihin aikoihin vuodesta. Lokakuun 11 pv jäin tuolloin vuorotteluvapaalle ja heti muistaakseni seuraavalla viikolla tuon reissun tein. Aamulla ennen seitsemää lähdin vielä pimeyden vallitessa ja otsalampun valossa aluksi tietä tarpoen ja siitä metsäpoluille ja -linjoille. Matkaan meni hiukan yli 10 tuntia ja otsalamppua tarvitsi myös loppumatkasta, kun alkoi tulla taasen pimeä. Nyt en yksin lähtisi mistään hinnasta tuonne susien syötiksi. Kauhistuttaa pelkkä ajatuskin.

Johan tässä jotain tulikin. Eihän sitä pitkän tauon jälkeen kannata paljoa kirjoitella, että jaksatte tämän lukeakin. Koitan nyt olla aktiivinen tämän suhteen.

tiistai 25. huhtikuuta 2017

ELÄMÄ ON IHANAA, KUN SEN OIKEIN OIVALTAA

Juurikin tuolta on nyt tuntunut. Ensinnäkin on ollut terveyttä, mitä nyt pikkuisen edelleenkin meinaa tuo reipas vuosi sitten loukkaamani häntäluun seutu vaivata ( mutta onneksi vain pikkuisen ). Ja toiseksi kun on saanut olla terveenä, niin on jaksanut tehdä töitä niin kotona Pikku Peukaloisessa kuin päätyössäni Kallioppky:ssä. Tämä pieni elämän muutos viikottaiseen rytmiin on ollut todella positiivinen kokemus.
Kun vuosia paahtaa samaa rataa, niin jotain uutta välillä kaipaa. Ja sen muutoksen ei tarvitse todellakaan olla suuri, jotta siitä saa ihan uutta virtaa ja elämään sisältöä. Tämä yksi päivä viikossa on tuonut mulle paljon ilonaihetta. Ihania asiakkaita, uusia tuttavuuksia ja myös vähän lisääntynyttä vapaa-aikaa. Sopivaa vaihtelua päivään tuo vielä se, että saan tehdä välillä kalevalaista jäsenkorjausta ja välillä on hieronta-asiakkaita. Tää on niin parasta :)
Kalevalainen jäsenkorjaus alkaa jalkapohjista.

Pohjelihasten pehmittelyä hieroen.
On tässä vielä muutakin, mikä mieltä nostattaa. Ensi viikonloppuna pitäis toteutua Vierumäellä Suomen Aikuisurheiluliiton (SAUL) järjestämä Kestävyysjuoksijoiden kevätleiri perjantaista sunnuntaihin. Tuon viikonlopun uskoisin tuovan uutta motivaatiota harjoitteluun. Valojänistestillä se alkaa ja sisältyypä siihen tulevien Sm- maastojuoksun esikisatkin. Kirjoittelenpa sitten tuosta viikonlopusta, kunhan se on eletty.

Pari päivää sitten, sunnuntaina, juoksin tämän kuukauden pitkiksen. Sää oli mitä ihanin kevätsää. Tuuletonta ja välillä tosi aurinkoistakin. Matka taittui tällä kertaa edellis kertoja helpommin. Jaksoin jopa juosta koko 42 km ja pari viimeistä km pikkuisen kiihtyvänäkin. Kyllä oli niin tyytyväinen olotila tuon lenkin jälkeen, kun edelliset pitkät ovat olleet niin haasteellisia.
Huomenna olis mäkivetoharjoitus Onni alias "Cosmoksen" treeni-ohjelman mukaan, mikäli oma muuntuva aikatauluni sen mahdollistaa että pääsen mukaan.

torstai 6. huhtikuuta 2017

VUOKATISSA

Viime viikonloppu meni Vuokatissa, kun voitin KKI-liikuntakampanjasta liikuntaloman sinne. Linja-auto lähti perjantai aamupäivällä huristelemaan kohti Sotkamoa mukanaan innokkaita kuntoilijoita. Kaikkinensa vajaa 40 henkilöä eri työpaikoista. Meitä oli Ppky Kalliosta päässyt mukaan 10.
Kovin suuri ei ollut tuo arvontaan osallistuneiden joukko, kun vain 45 oli palauttanut liikuntakortin. Ja tällä liikunta kortin palautuksella osallistui arvontaan. Kalliossa on kuitenki yli 700 työntekijää. Mutta tämähän vain tietenkin antoi paremmat voittomahdollisuudet kortin palauttaneille. Tokikin toivoisi, että liikkujia olisi enemmän. Tai uskotaan ainakin, että niitä tuossa joukossa on enemmän, mutta eivät vain ole halunneet kampanjaan osallistua.
No, joka tapauksessa viikonloppu oli huikea. Urheiluopiston tiloissa majoituttiin saunallisissa huoneistoissa.  Aurinkoista säätä ja mieltä riitti sekä monia eri lajeja tuli harrastettua, puhumattakaan siitä urheiluopiston ruokatarjonnasta. Ja kaiken huipuksi tuli vielä paljon uusia tuttavuuksia. Näillä kokemuksilla mennään taasen pitkälle.

Tuolla Vuokatissa tuli juostua parina päivänä kunnon lenkit, lumikenkäilyä harrastettiin myös ja kuntosalilla puntteja nosteltiin sekä käytiinhän sitä tietenkin Naapurivaaralla tanssimassakin. Suksia en edes ottanut mukaan, kun tuota ohjelmaa siellä oli ihan riittämiin ja arvelin, että juoksemaan pitää ehtiä
.
Juoksuinto on hyvin säilynyt tuon viikonlopun jälkeenkin. Maanantaille ja tiistaille on tullu lenkit juostua. Eilinen ja tämä päivä on mennyt sitten muissa merkeissä. Mutta eiköhän sitä huomiselle pitäs koittaa joku reippaampi lenkki juosta tai jotain vetoja saada aikaiseksi.

Sunnuntaille ois testijuoksu tiedossa. Aivan alkaa hengästyttämään, kun miettiikin, että pitäs yrittää kymppi juosta mahdollisimman vauhdikkaasti. Yksi ainoa testijuoksu on koko talvelle tullut juostua. Siis noin kuukausi sitten ja aikaa siinä kului melkoisesti. Jos nyt oikein muistan, niin taisipa mennä muutama sekunti päälle 51 min. Että kyllä sitä pitäis nyt saada hilattua vähän paremmaksi. Tavoite ois tietenki se 49.59 :) Katellaan miten käy. Onhan nyt onneksi jo sulat tiet, jos nyt ei enää ihan takatalveksi heittäydy.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

AIKA RIENTÄÄ

Kevät on sitte jo pitkällä ja tämä naikkonen on ihan unohdellut tänne kirjoittelut tässä kevään huumassa.
MM-Lahdessakin tuli lähes viikko oltua. Olihan huikeat kisat. Järjestelyt täydelliset, puhumattakaan siitä tunnelmasta, joka paikan päällä vallitsi. Ilmat sattui tälle vilukissalle ihan kohilleen. Palellut ei, kuin ihan pikkuisen viimeisenä päivänä. Mutta veret alko kiertään silloinkin Heikkisen upeaa hiihtoa seuratessa ja äänijänteitä venyttäessä.
Meitä oli kahdeksan hengen porukka yhdellä mökillä noin 12 kilometrin päästä kisapaikalta. Mökki täytti hyvin meidän vaatimukset ja tilaa oli riittämiin.. Sattui niinkin, että saatiin saatella yksi porukan jäsen tuolloin lauantaina uudelle vuosikymmenelle. Laitanpa tähän vähän kuvia tuolta viikolta.

Ensiksi tärkein. Kisakynnet, nehän on olennainen asia :)

Leijona naiset lähdössä Norjan kaatoon:) Tuolloin jäi kyllä Norja kaatumatta.

Välillä käytiin kuunteleen tangokuninkaallisia.


Tänään oli Iivon päivä :)

Aika osuneet väriyhdistelmät :)


Leijona-naiset meinas muuttaa välillä jo Norjan leiriin. Aika sula oli tuokin rinne.

Rölli oli sitä mieltä että päivänsankarin lappuun oli tullut väärät numerot ja peitti tuon nollan.




 
Hiihtelyt on jääneet melko vähiin tälle talvelle ja laitoinkin jo monot odotteleen ensi talvea. Olisiko tullut noin 400 km ehkä ei aivan sitäkään. Ylös ooon kyllä kilsat laittanu, mutta enpä niitä oo yhteen ynnänny vielä.
Juoksua oon koittanut vähiinsä pitää yllä vaikka sekin on ollut melko vaihtelevaa. On tullut välillä hyviä viikkoja ja sitten ihan pohjanoteerauksia. Kaikenlaista touhua tässä ollut.

Kun tuossa alkuvuodesta sain sen kalevalaisen jäsenkorjaaja nimikkeen käyttöoikeuden, niin laitoin pystyyn semmoisen yrityksen kuin Pikku Peukaloinen. Pikku Peukaloinen tarjoaa  klassista hierontaa ja tuota kalevalaista jäsenkorjausta.
Alan huhtikuun alusta tekeen päivätyötäni 80:llä prosentilla ja sehän meinaa sitä, että silloin oon yhden päivän viikosta kotona tekemässä tuota omaa hommaa. Tuo kotipäivä on aina maanantai. Toki, jos tulijoita on, niin teen toisinaan lisäksi myös jonkun illan.  Facebookista löytyy jo tietoa Pikku Peukaloisesta ja tulossa on myös nettisivut, kunhan tässä saadaan semmoiset aikaiseksi.

Hoitotila sijaitsee kotonani.

Että tämmöistä :)


Tänään oonkin sitten juossut kuukauden pitkiksen 42 km. Ja sanonpa, että huh huh. Oli semmonen tuuli välillä vastaan, välillä sivulta ja onneksi lopuksi takaa. Tuntu että puskee kaks metriä takas, jos yhden pääsi eteen päin. Mutta vastaavasti myötätuuleen tuli keveästi.......niin kauan kunnes krampit iski. Meinasi 4 km ennen kotia jo soittaa noutajan :), mutta ei onneksi sisu antanu periksi. Niin kummallisesta paikasta kramppas ku jalka pöydän päältä ja pohkeen sivusta. Ei oikein pystyny mitään vasta venytystäkään tekeen. Kun nilkan ojensi, niin kramppas pohje. Piti yrittää käsillä lihasta venyttää. Luulin, jo että en pääse kotiin muuta ku auton kyytillä. Kun sitten vihdoin pääsin taas jotenkin juoksemaan, en uskaltanu kävelyksi heittää enää ollenkaan. Ja juostakkaan ei ois jaksanu. Onneksi se myötätuuli työnsi eteenpäin.
Kramppien syyksi arvelen sitä, että omaa tyhmyyttäni lähdin lenkille aluksi ilman juomia, kun meinasin vaan tehdä lyhyemmän lenkin tuon sään vuoksi. Mutta kun matka niin helposti meni, niin soitin tyttären tuomaan mulle mehuvyön, jonka olin valmiiksi laittanut. Siihen olin varannu kolme pikkupuulloa mustikkamehua, siis en mitään urheilujuomaa. Ja eipä siinä mustikkamehussa suoloja ym. ole ja eipä suoloja ollut mulla missään taskussakaan.  Siis täysin oma moka. Ja juotavakin loppui viimeisellä kympillä, kun ehti jo tulla niin jano ennen kuin tosiaankin sain ensimmäisen juomapaussin, että nestettä sitten meni enempi ku normaalisti. Viimeisellä vitosella oli pakko jo poiketa tieltä sen verran, että kävin puhdasta lunta hakeen "syötäväksi" nesteeksi. Enpä oo sitten lapsuusvuosien jälkeen lunta syönytkään. Mutta helpottihan se vaikka kylmää kyllä oli.

Kotona sitten ensimmäiseksi merisuolat ääntä kohti ja kunnon juoma-annokset. Tämän jälkeen saunaan ja jalat kylmään vesiämpäriin. Kyllä se siitä alko helpottaan, kun ensin pääsi könyään sinne saunan lauteille. Nyt vielä ennen nukkumaan menoa venyttelyt ja vähän rullauksia. Onneksi viikolla on tiedossa jalkahieronta. Tulee tarpeeseen.

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

LIIKUNNALLINEN VIIKKO

Viime viikonloppu meni hiihdellessä Aurinkoladulla perinteistä. Sunnuntai-illan kruunasi vielä tyttären kanssa tehty "tehotreeni",  jossa villasukat, kyykkäykset ja painot toivat lisämaustetta :) Maanantai olikin sitten vapaa treeneistä. Tiistaina hiihtoa kymppi pukkimalla, kun oli sellainen pääkallokeli ettei luistelusta tullut yhtään mitään. Keskiviikolle oli juoksumatolla 10 km kiihtyvällä vauhdilla.
Sittenpä torstaille otin ystävänpäivänä heitetyn haasteen vastaan ja suuntasin elämäni ensimmäiseen bodypumppiin.  Onneksi siellä kuitenkin ymmärsin pysytellä kohtuu painomäärissä, mutta siltikin sain itseni melkoisen kipeäksi. Toki tervettä kipua, kun lihakset huutaa Hoosiannaa. Etenkin ojentajat ja yleensäkin yläkroppa, jolla ei nyt niin paljon ole tullut punttitreeniä tehtyä tiesivät olleensa pumpissa.
Ojentajat ovat sitten saaneet kyytiä myös perjantaina ja lauantainakin, kun olin molempina päivinä hiihtämässä. Ja perjantain Aurinkolatu kierros meni taasen tastyönnöksi. Enpä edes muista milloin mulla olisi ollut näin kipeät kädet. Tämän päivän juoksulenkilläkin tuntui, että en pysty käsiä koukussa edes heilutteleen. Oishan tietenkin voinu ottaa kiinalaisnaisten mallin maratonilta ja juosta suorin käsin, mutta jätinpä kuitenkin yrittämättä :)
Tämän päivän lenkki olikin helmikuun pitkis. Kipinä-maraton retillä neljä kierrosta. Nyt meitä oli kolme innokasta naista. Sääolosuhteiden ei annettu masentaa. Lunta oli tullut yön aikana ja lähes koko ajan sitä sateli lisää. Tuumattiin vaan, että lihakset vahvistuu, kun joutuu nostelemaan jalkoja korkeammalle. Yksi tien pätkä oli tosi liukas ja nastoista ei siinä ollut mitään hyötyä kun lunta oli liian paljon. Kaatumatta selvittiin. Meistä yksi kiersi yhden kierroksen, toinen kolme kierrosta ja minä sitten sinnittelin vielä sen neljännenkin. Tällä kertaa jaksoin jo juosta koko matkan, jos sitä taapertamista nyt voi juoksuksi kutsua. Sanotaan nyt, että ainakin tein juoksunomaista liikettä noin viisi tuntia, kaikki juomapaussit mukaan lukien.

Tuleva viikko ei olekaan näin liikunnallinen, sillä siellä näyttää lähes joka illalle olevan jonkin sortin muuta tekemistä.  Paitsi innostuin siitä bodypumpista sen verran, että ilmoitin itseni myös ensi viikon jumppaan.
Nyt kyllä tarttee alkaa venytteleen ja jyystään lihaksia sopivassa määrin tuolla rullalla, jos meinaa huomen aamuna päästä kävelemään.....