sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

ENNÄTYSTEN VIIKKO

No, nyt se on sitten vihdoin koittanut sekin päivä, että pääsin Cooperissa yli 2800 m. Viime kesänä se jäi vaivaiset 10 metriä vajaksi, mutta nyt keskiviikkona sain puristettua 2870 m. Eka kierros vaan lähti turhan reippaasti, joten eihän sitä kyytiä sitten kovin pitkään meikäläinen pystynyt pitämään. Ensi kuussa on sitten uusi yritys, jolloin pitäis koittaa saada 2900 m rikki.

Perjantaina töiden jälkeen ajelin Rovaniemelle tyttären asunnolle. Rovaniemi Maraton oli vuorossa lauantaina. Itse en aiemmin ole siellä mukana ollut, mutta nyt tälle vuodelle ilmoittauduin puolikkaalle. Puolikas starttasi klo 14 ihan pienessä tihkusateessa, joka kylläkin loppui kokonaan lähdön jälkeen. Tuulista oli jälleen ja asteita vain 11. Eli eipä nytkään mikään mun lempikeli. Reitti oli tosi kiva ja kaunis. Suurempia mäkejäkään ei ollut, sellaista pikku nousua matkalla. Lopuksi kylläkin oli ennen maalilaskettelua sellainen lyhyt, mutta sen verran jyrkkä nousu, että yökkää pakkasi pukkaamaan. Nimittäin siinä huomasin, että taidan sittenkin ehtiä omaan enkkaan, jos vaan jaksan tuon nousun vetää kohtuudella... Tuo rypistys toi loppuajaksi 1.36.45 (netto) Ja sain siirrettyä enkkani uudelle minuuttiluvulle.

Tänään sitten ajelin Rovaniemeltä kotiin. Voi kun olisi ollut edes huominen päivä vielä vapaata, niin olisin jäänyt sinne nauttimaan valoisista öistä ja lämmenneestä säästä pikkuisen pidempään. Mutta ehdinpä tänään sitten yhteislenkin vetovuorolle ihan kohtuudella. Kotiin päästyä ehdin hörpäistä kahvikupillisen ja vaihtaa lenkkikamppeet päälle ja sitten jo mentiin ponihäntä suorana kohti lähtöpistettä. Kevyttä hölkyttelyä 16 km mukavassa seurassa.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

TREENIÄ JA JUHANNUSTA

EM-kultamitalisti Kalevi Marjamaa
Juhannusviikko onkin mennyt uusien kokemusten merkeissä.
Tiistai-iltana sain kokemuksia suotreenistä. Häkkilän Askon johdolla mentiin Linttinevan suolle, joka löytyy tuolta Vinnurvan lähettyviltä. Askon ja minun lisäksi mukana oli Tapio ja vanhin tyttäreni Sanna. Asko kertoi aluksi meille, että mitä olisi tarkoitus tehdä. Siinä kyllä meidän suut loksahteli vuorosiinsa auki ja aina vaan isommalle, kun kuultiin miten harjoitus tulis etenemään. Olisihan se jo lähtiessä pitänyt arvata, että helpolla ei tulla pääsemään, kun on kysymys valmentajasta joka on valmentanut mm. nyrkkeilyn Euroopan mestarin.
"Määräys" oli juosta sauvojen kanssa suon toiseen laitaan (n. 1,5 km) ja sama takaisin. Ja mulle vielä ekstraa se, että kun paluumatkalla Ako tulee vastaan, niin hän ottaa multa sauvat pois. Ja sitten mun pitää jatkaa juoksua loppumatka ilmana sauvoja. Voi, jestas. Tuntupa toivottomalta lähteä edes yrittämään moista. Mutta kun suolle oli kerta tultu, niin eihän sitä nyt sitten jätetty kokeilemattakaan.
Melkoista siksakkia poukkoilin siellä yrittäen kiertää kaikista märimmät paikat. Muutaman kerran imaisi saappaan niin syvälle, että vauhti pysähty kokonaan saapasta kiskoessa. Välillä oli kuivempaa upottavaa hötyä ja välillä sitten niin märkää että.
Vihdoin tuli suon reuna vastaan ja sai kääntyä takaisin. Juoksun tapaista liikettä sauvoilla työntäen pyrin tekemään, mutta kyllähän vauhti ei juurikaan ollut päätä huimaavaa. Askon kohdatessani hän otti multa sitten sauvat pois ja varmaan sellaisen reilun 500m jouduin vielä juoksemaan ilman sauvoja. Siinä meni sitten viimeset paukut. Mutta pahalla sisulla yritin kuitenkin loppuun asti juoksua tapailla. Jalat oli kyllä mulla ihan voimattomat tuon jälkeen, hengitys ois pelannut, mutta jalat vaan ei nousseet.
Selvisivät meidän seuralaisetkin reissusta, mutta kävelyksi he olivat joutuneet pistämään jo menomatkalla. Siellä oli taas vastaavasti hengitys ollut kovilla.
Hieno harjoitus, jonka jälkeen oli niin voimaton olo.  Kummallista kyllä, niin jalat eivät tulleet kipeiksi vaikka kaikki voimat menikin.

Juhannusaattona pääsin myös Askon treeneihin mukaan. Edellytys oli, että aamu kahdeksalta piti olla Tuiskulan kentällä valmiina. Aholan Tuomas ja Asko olivat sopineet tuohon harjoitukset, joihin minut kutsuttiin mukaan. Tokihan olin pirteänä kuin peipponen tuona aamuna, koska harvoin tälläisen kutsun saa. Nuot harkat olikin sitten vetoharkat. Erilaisia vetoja tehtiin ja lopuksi vielä hieman hyppelyitä. Kotiläksyksi sain yhden hyppelyn, joka multa ei onnistunut millään. Väärä ajotus ja välihyppy väärään paikkaan. Olipa sekin hankala (nyt oon sitä harjoitellut niin, että pohkeet huutaa Hoosiannaa, mut ei se vieläkään mee täydellisesti)

Eilen Juhannuspäivänä sitten lähdin tekemään tuttavuutta tuonne ISR-reitille. Tuota sydänmaan reittiä en ole vielä yhtään kertaa käynyt. Nyt ajattelin, että polku olisi alustana hyvä noille mun kipeille jaloille. Siellä oli perhereitillä polkujuoksun harjoituskisat Vähäahon Onnin järjestämänä, joten ajattelin että yksin ei tarvi reittiä kiertää.
Juhannusaaton valvojaiset menivät niin aamutunneille, että puoli viiden aikaan menin vasta nukkumaan, joten en ihan kisan alkuun Pyssymäelle ehtinyt. Mutta  klo 12 olin Vinnurvassa ja lähdin siitä polulle. Arvelin että sieltä lähtiessäni ehdin nähdä useampia juoksijoita. Olipas reitti alussa todella märkää ja mieteinkin, että josko tämä tällaista on koko matkan, niin palaan takaisin. Liukkaita puunrunkoja, jotka upposivat mutaan, kun niille astui. Pian reitti parani ja sehän muuttui ihan juostavaksi. Välillä sain kannustaa polkujuoksun kisailijoita ja napsein heistä kuvia. Nautein täysin rinnoin tuosta matkasta. Aivan ihana kokemus. Käki kukkui lähes taukoamatta ja kurjet soilla lauloivat. Tuoksut olivat parhaimmillaan aamuisen sateen jäljiltä. Eivätkä sääsketkään haitanneet, kun sain matkalla Nivalan Keijolta sääski-öljyä. Keijo oli ottamassa reitin yhtymäkohdassa kisan väliaikoja. Kiva oli pitkästä aikaa häntäkin nähdä ja vaihdella kuulumisia.
Reitti oli erittäin hyvin merkattu ja tällainen tottumaton metsässä kulkijakin siitä hyvin selviytyi. Pitihän se sitten vielä käydä Pyssymäellä asti, että sai koko perhereitin kierrettyä. Matkaa mulle tuli 11,6 km ja aikaa vietin metsässä reilun kaksi tuntia. Olipa mukava ja virkistävä reissu. Tässäpä kuvia matkan varrelta.




sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

FORSSAN LÄMMÖSSÄ

No niin, pystyinpä minäkin tälle kesää jo juosta ensimmäisen kerran lyhyt hihaisella paidalla ja vähän pääsi sääriäkin auringolle paljastamaan. Nimittäin, niin oli lämmin keli Forssassa eilen. Tuulta oli ihan riittämiin, mutta mittari näytti reippaasti yli 20 astetta, luultavasti lähempänä 24.

Raskas oli kisa minulle. Oiskohan olut vielä painolastina se kaksi viikkoa sitten juostu Tukholman maratoni. Heti alusta asti tuntui raskaalta meno ja koko matkan olin ihan äärirajoilla. Parempaan en olisi missään vaiheessa pystynyt. Ihan tuntui kuin koko matkan olisi ollut vastatuuli. Mennessä vähemmän ja tullessa enemmän. Näinhän se ei tietenkään ollut, mutta niin alkoi matka loppua kohti painamaan, että myötäinenkin muuttui vastaiseksi.
Kannustus oli taas mitä parhaimmasta päästä koko matkan. On se uskomaton kisa tuo Suvi-ilta, mistä ne innokkaat seuraajat sinne löytyvät. Tammelan puolella, josta puolikas kääntyy takaisin, on aina niin mukavaa ja tsemppaavaa väkeä. Nytkin siellä yksi vanha herra huuteli, että; "Jos vielä tässä jaksat hymyillä, niin sinä pärjäät". Ja minuahan tietenkin moinen alkoi hymyilyttämään :) Hymyyn hän vastasi; "Sinä tulet pärjäämään"
Niin minä sitten maaliin asti pääsin omien ja vieraiden kannustamana. Tuosta urakasta sain palkkioksi oman sarjani toisen sijan ajalla 1.41.35. Voiton vei Kati Oikarinen ihan selkeällä erolla minuun. Hänen aikansa oli 1.37.04.

Nyt on sitten jo kotiuduttu ja tälle iltaa on käyty palautteluna juoksemassa yhteislenkki Settijärven ympäri Kipinän porukan kanssa. Sekin ehdittiin tehdä ennen vesisateen alkua. Huomennapa sitten alkaisi juhannus viikko töiden merkeissä, joten eiköhän tästä joutaisi nukkumaan.

perjantai 12. kesäkuuta 2015

MATKALLA FORSSAAN

Forssaan ollaan matkalla. Juuri saavutaan Jämsään. Tänään ajellaan Valkeakoskelle tuttavien mökille, jossa yövytään. Sieltä sitten huomenne Turengin kauta Forssaan.
Huomenna minulla olis sitten puolikas juostavana ja tuosta tuttava perheestä juoksevat huomenna isä ja poika kympin. Lämmintä säätä näyttäisi oleva luvissa. Nyt mittari näyttää 19 astetta. Mitenkähän sitä osaa edes pukeutua riittävän vähäisesti, ku on nyt niin tottunut pistämään vaatetta lämpimästi.  Perästä kuuluu, millainen reissu meillä oli. Lauantaina mennään viel Turenkiin yöksi ja sitten sunnuntaina ajellaan takaisin Nivalaan.

tiistai 9. kesäkuuta 2015

LÄMPENE JO

On se kummallista kesää, ku aina tuulee ja ei ilma meinaa millään lämmetä. Lyhythihaisella ei ole ulos mitään asiaa ollut vielä koko kesänä, jos nyt ei roskapussin vientejä lasketa. Pyörällä kulkemiset työmatkan osalta ovat edelleen vasta haaveissa. Tämä viikko nyt kuitenkin näyttäis melko sateettomalta. Tiedä häntä sitten.

Minä orrella ylimmällä...
Miehet tarkistaa lattiaa...
Viikonloppuna tuli tanssittua kahtena iltana. Perjantaina avattiin "laidunkausi" naapurin navetan vintillä. Tuo paikka on saanut viime kesänä uudet kasvot. Heiniä täynnä ollut vintti tyhjennettiin ja laitettiin uuteen uskoon. Sieltä löytyy nyt niin esiintymislava kuin tanssilattiakin kaikkine muine mausteineen. Paikka on minun mieleen ja todella viihtyisä. Viime kesälomalla tuolla vierähtikin pari-kolme päivää talkoopuuhissa. Tässäpä vähän kuvasatoa siitä talkoohommasta ja mitä siitä sitten loppujen lopuksi on tullut.

Leila seinien kimpussa...



Vintti valmiina ensimmäisiin juhliin viime kesänä...


Vintin baaritiski...

 
Lauantai-illan tanssit olivatkin sitten Koskenperän lavalla kesän avajaistanssit. Jospa sitä tänä kesänä ehtis noihin tansseihinkin viime kesää paremmin. Ainakin hyvältä nyt näyttää, kun samalle viikonlopulle tuli jo kahdet.

Sunnuntaina olikin sitten illalla meidän seuran yhteislenkki. Tällä kertaa käytiin vesisateessa kiertämässä tuleva Kipinä maratonin reitti. Uusi reitti vaikuttaa ihan mukavalta. 10.5 km lenkki, jossa ei suuria maaston vaihteluita ole. Pari pientä alamäkeä ja loivasti loppua kohti nouseva reitti. Peltoaukeaa reitille mahtuu jonkin verran, että jos tuulta sattuu olemaan niin se siellä sopii puskemaan suuntaan tai toiseen.

Tänään kävin töiden päälle juoksumatolla ottamassa kaksi kilometrin ja kaksi 500m vetoa verryttelyineen. Pikkuisen täytyy koittaa tuota nopeutta saada sitä coopperia varten, kun se 2800 metriäkin on vielä auki.
Tuon harjoituksen päälle menin käymään yhdellä tuttava pariskunnalla ja siellä tuli puheeksi tuo mun harjoitus ja mitä varten sen tein. Tavoitteeseeni sain heti kannustusta ja minut kutsuttiin mielenkiintoisiin harjoituksiin. Kutsu koski jo tätä viikkoa, mutta ne olisivat olleet aamuharjoitukset, joten seuraavalla viikolla olisi sitten iltaharjoitukset. Tuonnekohan sitä täytyy mennä, jos uskaltaa moiseen kyytiin lähteä. Nimittäin olen lähes kymmenen vuotta sitten tehnyt yhden tekniikkaharjoituksen tuon kyseisen herran vetämänä ja se oli myös niin mielenkiintoinen, että tulen sen aina muistamaan. Kiekon aavalla käytiin peltoteitä juoksemassa tekniikkaa hioen ja välillä tehtiin etunojapunnerruksia, vatsa-sekä selkälihastreenit mukaan lukien. Mutta en kait malta olla menemättäkään, jos vain ajankohta sopii. Voihan siinä käydä kyllä niinkin, että en minä mitään jaksa tehdä, mutta meenpä siltikin katsomaan. Perästä kuuluu...

maanantai 1. kesäkuuta 2015

TUKHOLMAN MARATON JUOSTU

Tänään illan suussa palailimme Tukholman maraton reissulta. Haluttiin vähän irtiottoa arjesta samalla, kun reissuun kerta lähdettiin. Mentiin jo torstai-iltana laivaan ja oltiin sitten perjantai-aamuna Tukholmassa. Hieman paremmat olisi säätilanteet voineet olla, mutta mukava reissu oli näinkin. Tukholma on mielestäni jotenkin niin ihana kesäkaupunki ja siellä on tosi mukava kiireettömästi kuljeskella ja katsella ympärille. Juoksun jälkeinen päivä saatiin vielä viettää siellä ja sitten sunnuntai-iltana mentiin taasen yöksi laivaan, joten tänä aamuna rantauduttiin jälleen Suomen kamaralle. Huomenissa alkaisi tämän mini-loman jälkeen sitten taasen työt.

Mutta itse juoksu oli lauantaina ja se onnistui täydellisesti loppuajan suhteen. Nimittäin sitä Tukholmassa viisi vuottaa sitten juoksemaani aikaa 3.36.15 lähdin tavoittelemaan ja pystyin jopa sen alitukseen eli loppuajaksi sain 3.34.39. JABA-DABA-DUU!
Sateinen ja tuulinen sää oli kokomatkan. Lämpöasteita +10 ja tuuli luokkaa 6-7 m/s. Onneksi juoksijoita siellä riitti niin ei tarvinnut yksin tuulta halkoa. Alun maltoin ottaa melko rauhallisesti tai varmaan jouduinkin ottamaan, kun oli porukkaa niin paljon edellä, ettei ohikaan kannattanut lähteä pujottelemaan. Lähtöryhmäni oli D ja siinäkin lähdin paremmin loppupuolelta. Ehkä siellä lähempänä 15 km pääsi juoksemaan melko lailla omaa juoksua vaikkakin juoksulinjat valikoitui edelleen porukan mukaan. Mutta sen jälkeen alkoi alamäessäkin pystyä juoksemaan rennosti jarruttelematta kenenkään selän takana ja mahtui ohikin tarvittaessa.
Loppuihan ne voimat sitten siellä kolmella viimeisellä kilometrillä. Sopivasti oli vielä siellä main vastatuuli ja ylämäki sekä sade painoi vastaan, niin tuntuihan ne viimeiset kilometrit meikällä raskailta. Olipa ihana kääntyä maratonportista sisään ja juosta stadionin loppusuora viimeisillä voiman rippeillä ja ehkä vähän sisullakin.
Mutta olipas sitten juoksun päälle kylmä. Maalissa kyllä laittoivat harteille alumiini/folio, mikä lie lämpöjuttu-lakanan. Tämä hieman lämmitti, mutta hampaat löi loukkua ja siitä piti sitten jonkin matkaa vielä kävellä hakemaan varustekassi. Kassista hieman kuivaa paitaa päälle, mutta eihän niitä kamppeita siinä ulkona vesisateessa tahtonut märkään ihoon saada millään puettua. No yläkroppa tuli osittain vaatetettua kuivilla, mutta alaosa sai olla. Ihan turha oli alkaa edes yrittämään kohmeisilla sormilla saada kenkiä, sukkia ja trikoita jaloista pois. Joten lämmittelypuvun housut vaan märkien päälle ja sitten kuumat kahvit, hodarit ym. pikaisesti kurkkuun ja metrolla kohti hotellia. Hotellille päästyä suoraan kuumaan suihkuun sulatteleen itseään. Melko tovin sai lämmintä vettä lasketella ennen kuin alkoi varpaiden sinerrys hävitä ja veri muutoinkin kiertää. Hemmetti, ku oli mukava kääriytyä täkin alle vielä hetkiseksi lämmitteleen. Pian taas elämä voitti ja sitten lähdettiin kruunaamaan hyvää juoksua kunnon aterialla.

Tänään kävin kotona pikku palauttavan lenkin kävelemässä pururadalla tyttären kanssa ja oikein ihmettelin, kun ei juurikaan jaloissa juoksu tuntunut kipeinä lihaksina. Toki sellaista väsymystä yleisesti ottaen, mutta jalat ei olleet "tönkkönä" niin kuin ne useimmiten maran jälkeen on mulla olleet. Nyt vaan miettimään uusia kuvioita tuleviin koitoksiin.