Nyt jalassani olleet rakot ovat enää pelkkä muisto vain. Sen verran ohuen ihokerroksen olivat ehtineet Venetsialaimaratoniin menessä vasta kasvattaa, että sinne en kokonaiselle vielä uskaltanut lähteä. Tyydyin juoksemaan siellä neljänneksen eli 10,5. Nenän pää valkoisena juoksin, kun happi ei meinannut tuollaiselle pikataipaleelle riittää. Naisten sarjan kolmas olin ja aikaa kului 47.45. Ihan tyytyväinen olin juoksuuni.
Nyt pitäis sit miettiä, että missä sen tämän kesän kokonaisen maratonin sitten juoksisi. Vaihtoehtoja olis Jyväskylä, Kiiminki ja Haapajärvi. Tuota tarvii hiukan miettiä.
